Rakkaus ei ole helppoa

VANHEMMUUS JA RAKKAUS Omat lapset ja vanhemmuus on yksi elämän suurimmista ihmeistä ja aarteista. Vanhemmuus ja rakastaminen kulkevat käsi kädessä. Lasten kasvattaminen ei ole helppoa. Se voi tuhota perhesuhteet, jos emme tee sitä oikealla tavalla. Tarvitsemme tonneittain kärsivällisyyttä, rakkautta ja suopeutta, jos haluamme kasvattaa lapsista terveitä ja hyvän itsetunnon omaavia ... Helppoa rakkaus ei ole. Vaikeuksien ja taistelun arvoista aika usein kuitenkin. Tämä vessakirjoitus tuli vastaan eräässä lontoolaisessa naistenhuoneessa. Se oli niin osuva, että oli pakko napata siitä kuva. Niin, mikään ei ole helppoa, mutta tämän tekstin ei ole tarkoitus masentaa. Se, että mikään ei ole helppoa, ei ... Selitys: Rakkaus ei ole koskaan helppoa. Selitys: Kun olet rakastunut, se on väistämätöntä. Selitys: Rakastat ihmistä sellaisena kuin hän on, ei sen miltä hän näyttää. Selitys: Tuleminen rakastamaan jotakuta myöhemmin tuntemisen jälkeen jonkin aikaa ei ole todellista rakkautta. Vain rakkaus ensi silmäyksellä on syvästi ... Rakkaus ei ole staattinen tila. – On tosi tärkeää ymmärtää, että rakkauteen kuuluu rakkauden syvenevä liike, joka tapahtuu aina mukavuusalueen ylittämisenä. Se ei välttämättä ole hirveää ja kivuliasta, mutta usein jossain määrin epämukavaa. – Joudut kohtamaan omia tunteitasi sekä toisen ärsyttäviä ja hämmentäviä ... Ei väliä, kuinka kauan olet viettänyt aikaa tämän ihmisen kanssa – tai oletteko edes koskaan olleet oikeassa parisuhteessa, perimmäinen asia on aina sama: Jonkun ihmisen poistaminen sydämestä ei ole koskaan vaikeaa ja siihen liittyy aina tuskaa. Kuitenkin vaikket sitä uskoisi nyt, on olemassa tehokkaita tapoja toteuttaa se. Rakastin sinua kunnes rakkaus itseeni sanoi, ”se ei ole sen arvoista. ... Meidän pitää kuitenkin tunnustaa, että ei ole helppoa saavuttaa sitä henkistä ja emotionaalista vahvuutta joka kykenee asettamaan rajan itsensä rakastamisen ja riippuvuuden välille.Arvokkuuden ja eron välille. ”Itsensä rakastaminen voi sattua, mutta sitä ei ... Rakkaus ei ole sotkuista. Se on ihan helppoa. Riippuvuussuhteet taas vievät järjen. Piinaavaa narkkaamista. Sekoitamme usein rakkauden ja riippuvuuden toisiinsa, sillä romanttiset leffat ja media on aivopessyt meidät siihen, että rakkauden kuuluu tuntua huumaavalta. Sinkun elämää -kirjassani kuvailen dilemmaa näin: Ei ole helppoa olla ihminen maailmassa, jossa rakkaus ei vallitse. Kun puhun rakkaudesta minulta kysytään, että mistä rakkaudesta puhun? Ihmisten välisestä vai Jumalan rakkaudesta? Tähän vastaan, ettei ole kuin yksi rakkaus. Se vain ilmenee eri muodoissa mutta sen alkuperä on aina sama. Olikos se tänä aamuna, kun piti jotain motivaatiota kaivaa opiskelutehtäviin? Ei, ei ole näkynyt vilaustakaan, ei viiksikarvaakaan. Eikä minkäänlaista hajua, mistä kohtaa kannattaisi kuopaista. Antaa siis olla. Ensi viikolla uusi yritys. Teen töitä, kirjoitan. Eilen syntyi synopsis Lääkäri-pokkariin, ja hioin vähän sitä lasten stand up -esitystä, jonka viime viikolla ... Vaikka onkin totta, että rajaton rakkaus ei ole helppoa, on joitakin menetelmiä, jotka voivat tehdä tästä tilanteesta paremman. Tarkastellaan niitä hieman. Itsetuntemus. Itsesi tunteminen on tärkeää, jotta saat ajatuksen siitä, kuinka toimit vaikeissa tilanteissa.

Minä en koskaan puhunut tunteistani isälleni

2019.01.06 17:08 Mustasade Minä en koskaan puhunut tunteistani isälleni

Muiden ihmisten avautumisien takia päätin kirjoitella ehkä pitkähkön tarinan omasta kivisestä tiestä. TL;DR: puutu läheisesi alkoholismiin hyvissä ajoin. Ole se henkilö, tai pidä huolta että sinulla on se henkilö, joka välittää. Jos haluat lukea ne katkeranmakeat palat, lue kuusi viimeistä kappaletta.

Isäni oli leppoisa, rauhallinen ja kaikin puolin maailman paras isä ja olen todella kiitollinen, että isä oli minun isä. Omien sarkastisten sanojensa mukaan isä oli hidas, jörö ja "vähän tällänen". Isä osasi laittaa helvetin hyvää ruokaa ja ehkä lämpimimpiä muistoja lapsuudesta oli, kun pääsi lauantaina auttamaan päivällisen laitossa.

Isä sairastui issiakseen vuoden 2010 tienoilla ja hänet irtisanottiin eräästä merkittävästä teknologiafirmasta. Olin tällöin 12 vuotta vanha. Koska isä oli myös periaatteen mies, ei hän pelosta halunnut leikkauttaa selkäänsä. Tilalle tuli kovat kipulääkkeet, joita oli ikävä käyttää. Arkinen Koff, jota en tähän asti ollut nähnyt hänen käyttäneen yhtäkään liikaa, korvasi opiaatit jotka tekivät miehestä joka ei kärpästäkään satuttaisi ärtyisän. Alkoholismia en apologisoi, mutta teräviä en nähnyt hänen kertaakaan ottaneen. Sairaus aaltoili, ja uusi työpaikka pysyi alla vuoden. Vuoden 2012 keväällä tuli viimein avioero. Äitini oli nähnyt tarpeeksi.

Vaikutti hetken, että uuden asunnon hankkiminen ja muut juoksevat järjestelyt toisivat tekemistä tissuttelun ohelle. Kävimme kahta vuotta nuoremman siskoni kanssa, usein koirakin pääsi mukaan, kerran kahdessa viikossa isän uudessa kerrostaloasunnossa. Asunto oli ja pysyi siistinä ja eniten ongelmiin viittasi se, että jääkaapissa joka käyntikerralla oli aika lailla tasan tolppa kaljaa jäljellä. Aiempaa asuntoa myyntikuntoon siivotessa teki todella pahaa siivota vanhempien parisängyn alta muutamakymmen tölkkiä. Kävin aina välillä katsomassa uuden asunnon makuuhuoneesta kaikki kolot, eikä sieltä enää kaljaa löytynyt. Ja ei ne perkeleet siitä vanhasta firmasta mitenkään saaneet internettiä sinne, jouduin itsekin hoitamaan sitä ties kuinka monta kertaa ja vain kerran heilutin käsiä tarpeeksi lujaa ja tietokone oli langoilla uudelleenkäynnistykseen asti. Onneksi oli PSP ja myöhemmin mokkula.

Vaikka varttumiseen liittyy niin monta pirun eri tekijää, olen varma, että jo tässä vaiheessa perheen ongelmat heijastuivat sosiaalisten kykyjeni kehittymiseen. Sain onnekseni kuulla mahdollisuudesta opiskella hieman toisella paikkakunnalla asioita joista olin todella innostunut. Ymmärsin jo tuolloin, että vaikka prioriteettilistalla opiskelu oli ykkönen, päästä pois ja ottaa etäisyyttä sekä isään että äitiin oli hyvä kakkonen. Tätähän en kenellekään ääneen sanonut. Äiti ei tykännyt suunnitelmasta. Isä kannusti.

Ensimmäistä vuotta opiskellessani isän alkoholistinen naisystävä oli sitä mieltä, että kannattaa mennä naimisiin. Pubista kuunteleva korva oli löytynyt, en ole aivan varma mikä helvetti menee mieheen kun edes haluaa muuttaa saman katon alle ihmisen kanssa jonka puheesta ei päivänajasta riippumatta saa mitenkään selvää. Isä ei koskenut teräviin mutta tämä nainen koski. Kävin rakkaudestani isään todistamassa heidän avioliittonsa maistraatissa, mutta aina on jäänyt päälle ajatus onko kumpikaan todistaja laillisesti näin tehnyt, naisen minun ikäinen lapsi todisti myös.

Kun viikonloppuisin pääsin kotikuntaani, en enää kovin usein nähnyt isääni. Silloin kun näin, oli usein puhelin varastettu. Tai oltiin kaaduttu liukkaalla kelillä silmä edellä kiveen. Kerran ihan avoimesti myönsi, että "joku sekopää" oli lyönyt baarin vessassa. Kerran lastensuojeluviranomainen soitti minulle töihin syksyllä:
"Hei u/Mustasade, täytyisi puhua sinun kanssasi tapahtumasta joka sattui isäsi asunnossa kesällä."-"Anteeksi mutta olen juuri nyt töissä ja minulla ei ole aikaa puhua, voinko soittaa tähän numeroon uudestaan myöhemmällä ajalla?""Siis sinä olet töissä? Olet 15?" - "Kyllä." - "Ohhoh. No soitatko vaikka huomenna?"
Tähän numeroon ei tietenkään voinut soittaa takaisin, eikä tekstiviestit menneet läpi. Uusia yhteydenottoja ei tullut. Sain vasta liian myöhään tietää, että isän uusi vaimo oli rappioalkoholisti että myös väkivaltainen paska.

Keväällä 2014 alkoivat hieman huolestuttavat soitot. Isäni pyysi minulta muutamaan otteeseen palkkaani suhteen pieniä lainoja, ikäisiini verrattuna melko huomattavia. Selitin, ettei minulla ollut verkkopankkitunnuksia ja en voisi tehdä siirtoja, ja että asiasta täytyy keskustella äidin kanssa. En koskaan vaatimalla vaatinut äidiltä näitä vaikka olisi jumalauta pitänyt jo siinä vaiheessa kun menin töihin. Kuulemma isän ja hänen vaimonsa yhteenlasketut tuet olivat laskeneet avioliiton ja yhdessäelon jälkeen.

Toukokuussa olin päässyt matkalta Ruotsista takaisin kotiin viikonlopuksi juhlimaan siskoni syntymäpäiviä. Sisko täytti 14 vuotta. Isän piti tulla kakkukahveille, mutta puhelinsoitto äidille oli ilmeisesti ollut humalaisempi kuin koskaan ennen ja isäkin tiesi ettei voi tulla. Isä ongittiin joesta, reppu täynnä kiviä ja kehoon sidottuna, kahden tunnin taistelun jälkeen. Hätääntynyt äitini tuli hakemaan meitä alakertaan, "oli tärkeää kerottavaa nyt heti". Ajatuksiin leikkasi skalpelli, "eikai se vaan ole kuollut". Typerä ajatusmaailma teki tarusta totta ja skalpelli muuttui ruosteiseksi moraksi. Äiti itki, minä itkin, sisko itki. Myöhemmin menimme kaikki omiin huoneisiimme itkemään. Sisko itki ja nauroi. Täysin ymmärrettävä reaktio.

Ilmeisesti oikeuslääketieteellinen mikälieruumiinavaus paljasti, että nappeja ja holia oli tekohetkellä vedetty. Muita lisätietoja en tunne sillä en ruumista käynyt katsomassa. Saati koskaan käynyt perinnönjakoa ja muita hänen raha-asioitaan yksityiskohtaisesti läpi.

Hautajaisissa otettuja kuvia katsoessa näkee, kuinka rikki ja ryhditön voi jo nuorena miehenä olla. En kantanut arkkua, vaikka olisi kuinka ollut ruista ranteissa, oli jo pelkkä ilma harteilla niin raskas kantaa.

Senttiäkään ei verirahoja tullut, kun vielä vuonna 2012 oli tilillä täytynyt olla melkein kuusinumeroinen luku asunnon myymisestä. Isän jättämä perintö oli helvetin hyvä lapsuus ripauksella elinikäisiä arpia, puolen vuoden tunnemaailman shokki joka repi puolet omien tunteiden ymmärryksestä pois. Syksyllä alkanut lopulta kymmenen kuukautta kestänyt seurustelusuhde henkisesti vähintään yhtä riekaleina olevan henkilön kanssa tähän päälle jatkoi tunnemaailman oudohkoa kierrettä ja rakkaus suomalaiselle miehelle on jo muutenkin niin kova pala.

Voisi kornisti sanoa, että jo nuorena opin miksei niitä tunteita näytetä. Jokainen meistä on ollut se tärisevä läjä nurkassa itkemässä jossain kohtaa elämäänsä eikä ole kovin helppoa toiselle ihmiselle siitä kertoa. Päätin isän kuoleman jälkeen, että kivenkova täytyy olla. Läheisimmät ystävät saivat nähdä hieman syvemmälle. Muistan, kuinka vasta vuoden tuntemani ystävän silmät punersivat, kuinka katsoimme toisiamme silmiin, kuinka halasimme yhdessä muiden kanssa. Sen jälkeen ylläni oli sen puoli vuotta kivenkova esirippu, ettei vain sattuisi enempää. Mutta kun se kova kivi aina välillä murtuu, niin silloin sattuu ja lujaa. Terapiassa en tietenkään koskaan ole käynyt.

Nykyään olen avoimempi tunteideni kanssa. Isä oli minusta pirun ylpeä. Minä isääni kovin pettynyt. Tämän olisin hänelle halunnut sanoa. Tämän halusin sinulle sanoa.



submitted by Mustasade to Suomi [link] [comments]


Rakkaus lempeä ei kadehdi ( Myös sanat ) Vanhurskas Jumala ja vanhurskauden evankeliumi - David Pawson Tässä Tänään - Markus Petsalo Marisa -Kun lämpö poissa on Amadeus Lundberg: Rakkaus Ei Ole Pysyvää (live) A United Kindom -traileri (Ensi-ilta 21.4.2017) Rakkaus

SHAKESPEARE LOVE QUOTES - 40 VIISASTA SANAA BARDILTA ...

  1. Rakkaus lempeä ei kadehdi ( Myös sanat )
  2. Vanhurskas Jumala ja vanhurskauden evankeliumi - David Pawson
  3. Tässä Tänään - Markus Petsalo
  4. Marisa -Kun lämpö poissa on
  5. Amadeus Lundberg: Rakkaus Ei Ole Pysyvää (live)
  6. A United Kindom -traileri (Ensi-ilta 21.4.2017)
  7. Rakkaus

50+ videos Play all Mix - Amadeus Lundberg: Rakkaus Ei Ole Pysyvää (live) YouTube ONNEMME KYYNELEET - Kaija Lustila ja Amadeus Lundberg - TANGO FIESTA - SUOMI = FINLAND 2009 - Duration: 9:17 ... Oikeamielinen Jumala ja oikeamielisyyden evankeliumi - David Pawson Liian monille evankeliumin ydin merkitsee sitä, että Jumala on rakkaus ja että hän rakastaa kaikkia varauksettomasti. Silti ... ja muista: 'Rakkaus ei ole sanoja, rakkaus on sieluntekoja' Tässä tänään seikkailu alkaa Muista pitää matkalla hauskaa! Tässä tänään on vain kerran, joten tee siitä ikimuistoinen. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei ole masentunut eikä särjetty. Eikä se harjoita häpeällistä, eikä pyydä omaansa, eikä ole revitty, eikä pahan ravitsema. Nuorten rakkaus ei ole ongelmatonta, sillä Seretse on Botswanan kruununprinssi. Nuori rakkaus on kauneimmillaan, kun velvollisuudet maan hallitsijana kutsuvat Seretseä. 1. Rakkaus, lempeä ei kadehdi rakkaus pitkämielinen rakkaus ei ei pöyhkeile kärsivällinen ja pitkämielinen 2. Rakkaus, katso ei hän etujaan rakkaus katkeroid... Ehkä rakkaus ei ole totta sittenkään. Ehkä se on tuska jonka tunnen, kun lämpö possa on ja sielu onneton jää ilman ystävää. Jossakin sanat vieraat sua lohduttaa, taas kun se muukalainen ...